Voihan lort ja muita tanskalaisia kirosanoja..

Niin se on jälleen sunnuntaipäivä ja taas yksi viikko takanapäin. Tuntuu kuin olisimme olleet täällä kahden viikon sijaan jo kaksi kuukautta! Ja pian hra M:kin tulee vierailemaan täällä! :)

Mutta sitten jaarittelusta itse asiaan. Koko eilisen päivän vietimme ah, niin eksoottisen tanskan kielen parissa. Lähestulkoon kuuden tunnin ajan opettelimme (ja opimme!) yhtä jos toistakin tanskan kielestä, kuten lauseen sanajärjestystä (joka on ruotsin kanssa hyvin samankaltainen), numeroita, kellonaikoja, perusfraaseja ja tietenkin oikeanlaista lausumista (tai pitäisikö sanoa mongerrusta:/) mm. lasten lorun muodossa. :) Myöhemmin voi olla että laitan hieman kuvamateriaalia kyseisestä lorusta, jotta jokainen sen sitten osaa kun tulen takaisin!

Kun "koulupäivä" oli lopulta ohi, pienten lepäilyjen ja valmistelujen jälkeen lähdettiin Pubcrawl:iin eli suomeksi ryömimme Aalborgin pubista toiseen ja tutustuimme paikkoihin. Kahden ensimmäisen, hyvin perinteisen istuskelupubin jälkeen pääsin lopultakin testaamaan lempi harrastustani täällä Tanskan maalla; KARAOKEA! :) Paikan nimi oli Musikkaelderen ja se oli melko viihtyisä. Ainoa ero Suomen karaokebaareihin oli se, että biisejä esitettiin vain puolen tunnin välein. Tämä oli kyllä ihan hyvä käytäntö, ei kai kukaan jaksa monta tuntia putkella kuunnella tuntemattomien "laulamista". :D


Karaoke paikan jälkeen päätimme lopulta siirtyä "to THE Street". Kyseessä on siis katu, joka on alusta loppuun täynnä baareja. Aivan vierivieressä on erilaisia pubeja, baareja, yökerhoja ja kahviloita. Halusimme päästä tanssimaan, joten niinpä katsastimme paikan, josta olimme aiemmin kuulleet positiivisia kommentteja; Hr. Nielsen. Baari oli yökerhomainen ja ihan mukava, tosin tanssilattia ei ollut järin suuri. Ihmisiä oli paljon, mikä oli ihan mukavaa, mutta siideristä tuli sitten maksettua 10 euroa! En ensin ollut uskoa hintaa,mutta olin jo maksamassa juomaa joten en viitsinyt perua ostoani. Onpa nyt sekin koettu.

Tanssimme yhtäjaksoisesti lähes yli kaksituntia. Porukkaamme kuului siis minä ja Mirkkuli, poika Ausseista, poika Uudesta-Seelannista, tanskalainen tyttö (joka on kuulema alunperinkin Aalborgista) sekä pari muuta poikaa,joiden kotimaata en muista. Aivan loppuillasta olimme tanssimassa jotain hyvää, tuttua biisiä kun tunsin että joku osui tai kosketti laukkuani (siis pientä mustaa baarilaukkua, joka roikkui selkäpuolella olallani). Kokeilin samantien laukkua kädelläni ja tajusin, että se oli AUKI. Otin laukun ja aloin tarkistaa tavaroitani kun tajusin, että PUHELIMENI OLI VIETY! Minulla ei ollut tietenkään hajuakaan kyseisen idiootin ulkonäöstä, sen verran nopeasti ja ammattimaisesti hän työnsä hoiti. Niinpä sinne meni puhelin. Huomenna menen poliisilaitokselle tekemään rikosilmoituksen ja toivon, että matkavakuutukseni korvaa minulle menetykseni. Voin kertoa, että suututti ja paljon kun lähdimme pian sen jälkeen kotiin.

Olen jossitellut tilannetta moneen kertaan, mutta toisaalta voin huokaista helpotuksesta, että "vain" puhelin meni ja esimerkiksi rahani ja korttini säilyivät! Onhan tässä jo kaksi viikkoa kaikki sujunut niin hyvin, kuin itsekseen, että ehkä jotain tällaista pitikin jo odottaa. Kiroan silti alimpaan helvettiin sen typeryksen, joka varmaan jossain katselee puhelimellani kuvia hra. M:stä, kuuntelee suomalaista räppiä ja opettelee suomenkieltä ymmärtääkseen viestejäni. Yksi ihan "onnekas" asia tilanteessa on myös se, että puhelimeni akku oli aivan lopussa, eikä ollutkaan enää päällä kun Mirkkuli siihen yritti soittaa. Tosin Tanskan prepaid-kortti joka oli sisällä ei tarvitse pinkoodia mutta toivotaan, että tämä kyseinen typerys ei sitä tajua. :D

Siinä siis hieman tilitystä ja päällimmäisiä fiiliksiä eiliseltä. Kirjoitan ja kerron tänään vielä myöhemmin tanskankielestä ja valitsemistani kursseista (jotka muuten lopultakin on saatu selvitettyä!). :) Siihen asti kettu kuittaa.

Loppuun vielä biisi, joka kuvaa hyvin tunteitani ja asennettani puhelimeni 

vienyttä idioottia kohtaan. Kunpa vaan näkisin sen...!