torstai 12. huhtikuuta 2012

Kulttuurishokki iskee - vai iskeekö?

Ohhoh, kylläpä siitä on aikaa kun viimeksi on tullut kirjoiteltua! Elämä täällä kotosuomessa ei ole ollut niin vilkasta ja tapahtumarikasta, joten ei ole oikein ollut mistä kirjoittaa. Nyt kuitenkin tuli kamala polte päästä taas jotain sanomaan ja niinpä ajattelinkin kirjoittaa iskikö minuun jonkinlainen kulttuurishokki, josta ennen vaihtoon lähtöä niin kovasti puhuttiin.

Ennen lähtöä meillä oli yliopistolla culture shock -luento, jossa siis kerrottiin kulttuurishokista, sen ilmenemisestä ja vaiheista. Luennoitsija mainitsi, että usein kotiimaataan lähelle jäävillä kulttuurishokki iskee suuremmin, sillä he nimenomaan olettavat, ettei ero kulttuurien ja maiden välillä tai muutos elintavoissa ole kovin suuri.

Näin jälkeen päin voi todeta, että itselleni ei Tanskassa ollessa iskenyt juuri minkäänlaista shokkia. Ainoa epätoivon hetki koitti kun ensimmäisillä viikoilla satuin hyppäämään väärään bussiin ja löysin lopulta itseni keskeltä ei mitään, monien kilometrien päässä keskustasta. Bussikuskien hyvin surkeasta englannin taidosta huolimatta pääsin kuitenkin lopulta kotiin. Kyseistä incidenttiä lukuun ottamatta ei vaihtoaikana uuden tilanteen shokkia iskenyt.

Vaikka Tanskassa kieli oli täysin tuntematon, valuutta uusi ja paikat ihmiset, tavat sekä kulttuuri erilaiset, ei silti kulttuurishokki iskenyt missään vaiheessa. Ehkäpä Aalborgin kotoisuus, loistavat ja ihanat ihmiset sekä yleisesti hyvä (ja itsellä alati parantuva) englanninkielen taso auttoivat uuteen ympäristöön ja kulttuuriin asettumista. Mikäli olisin jäänyt Tanskaan vielä toiseksi lukukaudeksi ja alun huuma olisi kerennyt laantua, todellinen arki ja työnteko olisi voinut iskeä vasten kasvoja ja tuoda mukanaan kulttuurishokin. Lievähkö shokki iski vasta Vaasaan muutettuani, kun tasainen arki alkoi. Muuttojen ja muun paluuhäsellyksen jälkeen vasta täällä Vaasassa ennätti lopulta rauhoittua, pysähtyä, ajatella asioita ja ikävöidä, ja näin ollen paluukulttuurishokki iski.

Nyt kun olemme olleet taas Suomessa reilut pari kuukautta on elämä asettunut tänne takaisin. Silti every now and then tulee ikävä Aalborgin ihania ihmisiä, paikkoja, tilanteita ja tietysti bileitäkin. Onneksi kaikkea kivaa saa kuitekin järjestettyä täällä kotona ja tehtyä muistoja ihanien, pysyvien Suomikavereideni kanssa. :)

Tukikohta ;)

Nyt kun taas kirjoittelun makuun pääsin taidan pian kertoa hieman tupareista Tukikohdassamme, jotka saimme pari viikkoa sitten järjestettyä ystävillemme. :) Loppuun vielä Tanskafiilistelymusiikkia :)